Harvemmin tänä päivänä kukaan uskaltaa kertoa omia mielipiteitään, vaikka ihmiset korostavatkin yhteiskunnan vapaamuotoisuutta ja hyvinvointia. Kaikki on helppo sulkea yhden kuoren alle ja poikkeamia ei hyväksytä. Siisti julkisivu takaa muiden valtioiden hiljaisen hyväksynnän.

Mitä sitten kun julkisivun alla on halkeamia? No niin se valitettavasti menee, että joka ainoassa maassa yksityistalouksien pahoinvointi on enemmän kuin ajankohtaista.

Otetaan nyt konkreettiseksi esimerkiksi Euroopan Unionin yhteinen valuutta ja taloudellinen tilanne... Käsittelen tilannetta yksityisen suomalaisen, unionin kansalaisen näkökulmasta. Ensin keväällä kolahti uutisiin Kreikan taloudellinen tilanne ja perässä kolahti syksyllä Irlanti. Tavallisen veronmaksajan päässä herää ensimmäisenä ajatus, mitä muiden maiden velkaantuminen tulee aiheuttamaan minulle ja minun lapsilleni? Tai kenties heidän lapsilleen? Maksetaanko me yhteisestä politiikasta, lainsäädännöstä ja valuutasta niin kallis hinta, että meistä tulee muiden maiden velkojen maksaja?

Eniten joudun painimaan näiden asioiden kanssa keskustellessani aviomieheni kanssa. Hän on kotoisin maasta, jolla on oman tyylisensä politiikka ja itsenäinen talous. Suomeen muutettuaan hänellä on ollut jatkuvasti kysymyksiä koskien suomalaista yhteiskuntaa ja hän on erittäin kiinnostunut uuden kotimaansa politiikasta. Välillä olen itse turhautunut, sillä oikeastaan minulla ei ole ollut vastauksia hänen kysymyksiinsä. Olen yksittäinen henkilö, en ole mukana politiikassa eikä minulla ole minkäänlaista päättämisvaltaa. Tottakai jokaisella yksilöllä on ajatuksensa, mutta kuten blogin kuvauksessakin totesin, paljon sitä miettii mutta harvoin sitä kuullaan. Ehkä tämä on minun purkautumistieni...

Yhteiskunnallisesti ajateltuna Suomen ilmapiiri on kiero kuin korkkiruuvi. Maahanmuuttopolitiikka junnaa paikallaan ja kusee pahasti. Opiskelijoiden hyvinvointi on jo sanana vitsi. Perheiden taloudellinen tilanne on ihan muuta kuin mitä paperilla näyttää.... Suomi on yksi epäkohtien maa.

Omakohtaisten kokemusten kautta on loppujen lopuksi tullut niin paljon paskaa niskaan, että sitä alkaa ajattelemaan optimistisesti ja ei luota mihinkään. Kaikkeen turtuu. Ehkä omakohtaisista mielipiteistäni ja kokemuksista tuonnempana. Liikaa sisältöä yhteen blogipäivitykseen.